Alku kuusta järjestimme viikonloppu leirin Fc Vito tytöille Mnimassa. Matkaan lähdimme perjantai iltapäivällä kolmen maissa, kun matkaa Mnimaan ei pitänyt olla kauhean paljon. Ensin huristimme jonkin aikaa asfalttia pitkin, jonka jälkeen alkoi täällä tottuneet kuoppatiet. Matkaan tuli kulmalta muutama tyttö, joiden oletimme odottaneen siellä jo jonkin aikaa. Tarkkaa tuloaikaamme ei nimittäin ollut kukaan tiennyt. Tie oli todella kaunis. Joka puolella tietä oli palmuja ja rehevää metsää. Ehkä yksi kauniimmista teistä mitä on tullut täällä nähtyä. Jossakin vaiheessa pysähdyimme myös kysymään neuvoa missä suunnassa koulu, johon olimme matkalla oli. Tie muuttui kapeammaksi ja kapeammaksi.
Mniman moottoritie
Sateen jäljiltä mutatiet eivät olleet kauhean hyvässä kunnossa ja toivoimme koko matkan että sadetta ei sinä iltana tulisi. Matka pikkuteillä suurien puskien varjostamina nimittäin tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Mäkisen maaston huippu oli erittäin jyrkkä mäki, johon oli myös laitettu autolle ura kummallekin renkaalle. Reunamilla näki mitkä purot sateen aikana meni alas tien viertä.
Arin "uudella" Land Roverilla oli mäessä tekemistä
Maisema alkoi näyttää hyvin karulta ja emme olisi enää uskoneet metsän keskeltä löytyvän asutusta saatikka jalkapallokenttää. Kyliä kuitenkin löytyi ja saimme vielä muutamaan kertaan pysähtyä (ja toivoa) kysyäkseemme olimmeko oikealla koululla. Matka kuitenkin aina vain jatkui ja jokainen sanoi, että ei se ole kaukana viisi minuuttia. Kanda vain naureskeli ja sanoi, että vielä on matkaa ainakin puoli tuntia tietäen afrikkalaisen viisi minuuttisen. Kello alkoi olla jo uhkaavasti lähempänä viittä. Pusikoiden keskeltä löysimme kuitenkin koulun, jossa harjoitukset oltiin jo aloitettu. Kenttää ympäröi myös kylän asukkaat ja varsinkin lapset kasaantuivat ympärillä heti kun autosta pääsi ulos. Sata silmäpari kohdistaa katseensa suhun ja kun teet jotakin kuuluu naurua joka suunnasta. Kylässä ei tainnut käydä valkonaamoja kauhean usein sillä aikuisetkin tuijottivat suoraa kohti. Lapsethan tykkäävät kun heistä otetaan kuvia varsinkin salaman kera, jolloin kuvasta tulee heille konkreettisempi. 200 lapsen huutaessa korvan vieressä hurraa huudot kuvan ottamisen jälkeen on sanoin vaikea kuvailla. Ääntä todella riittää.
Mniman lapsista jokainen halusi päästä kuvaan
Onnistuneiden jalkapalloharjoituksien jälkeen matka takaisin Mtwaraan ei tuntunut enää yhtä epätoivoiselta kun tiesi mitä on edessä. Pimeä oli kuitenkin aivan nurkan takana, mutta onnistuimme pääsemään perille turvallisesti.
Jalkapalloharjoituksista Mnimassa
