20.2.2007
Lämmintä riittää ja sateitakin on ollut jonkun verran. Varsinainen sadekausi on siis alkanut jo hieman etuajassa. Varsinkin iltaisin ja miksei myös päivisin isojen lammikojen luona on alkanut kuulua melkomoista sammakoiden kurnutusta. Omiin silmiin ei kuitenkaan heinikoiden keskeltä ole vielä osunut yhtään elävää kurnuttajaa.
Kuun alussa saimme keskuuteemme uuden harjoittelijan Suomesta Laura Kukkolan. Samana päivänä yksi työntekijöistämme Chigogolo lähti neljän kuukauden kurssille Sansibarille. Chigogoloa paikkaamaan saimme uuden työntekijän Upendon kuun puolivälistä alkaen. Vieraamme Singidasta lähti myös takaisin ottaen herra Kandan mukaansa.
Intian valtameri
Pari viikkoa sitten olimme uudella kuvausmatkalla Masasissa. Matkaa Masasiin on parisen sataa kilometriä ja tie on onneksi yksi niistä harvoista joka on asfalttia koko matkan. Näin ollen matka oli teiden puolesta hieman mukavampi kuin kuoppaiset tiet viime kuussa Newalaan. Masasissa meitä oli odottamassa mr. Swalehi, joka avusti meitä kuvausmatkan ajan. Masasiin saavuttuamme teimme suunnitelman seuraavien päivien osalta, jonka jälkeen lähdimme etsimään yöpaikkaa. Ensimmäinen paikka oli ihan ok lukuunottamatta ylipieniä sänkyjä, joten päätimme katsastaa vielä muutaman muunkin paikan. Lopulta löysimme pienen matkan päästä keskustasta mukavan paikan. Illalla kävimme bussiaseman luona syömässä.
Kuvausreissulla Masasissa
Lukuledin kuurojen koulun oppilaita
Itselläni oli kuitenkin jo päivällä ollut hieman huono olo ja ruoka ei oikein maistunut. Illan ja yönaikana sainkin sitten huomata mikä oli syynä. Vatsa oli ihan sekaisin...aamulla oli melko heikko olo, joten jäin hotellille kun Brian ja Laura menivät kuvailemaan. Iltapäivällä kävimme terveyskeskuksessa ottamassa malariatestin. Testi oli positiivinen, mutta luotettavuudesta ei voi aivan mennä takuuseen. Seuraavana päivänä olo oli jo hieman parempi, mutta edellisen yön episodit oli vielä liian hyvässä muistissa, joten jätin vielä kuoppaiset tiet väliin.
Torstaina päätimme lähteä iltapäivällä koulu kuvauksien jälkeen takaisin Mtwaraan, kun muutkin matkalaiset alkoivat saada vatsaoireita. Vaikka aamulla olikin jo parempi olo niin tämän kertaiset koulut olivat kaikki kuoppaisten teiden varrella ja takapenkillä hyppiminen nostatti pahanolon takaisin. Yhden koulu vierailun jouduin olemaan sivussa, jonka jälkeen puskassa käynnin jälkeen olo oli jo parempi. Takaisin Mtwaraan tultuamme oli taas mukava olla kotona.
Pallo lahjoitukset Lukuledin koululle
Viime viikon keskiviikkonahan oli ystävänpäivä. Täällä ei ystävänpäivää varsinaisesti vietetä. Itse kiusottelin Briania, että odotan viettämämme päivää irlantilaiseen tapaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että miesten tulee ostaa rakkalleen lahjoja ja pitää hyvänä. Aamulla sainkin yllätykseksi aamupalaa sänkyyn ja pienen lahjankin. Itse olin toivonut rantasandaaleja, joita nykyään kutsun pissasandaaleksi, koska jokaisessa vessassa on omat kengät vessassa käyntiä varten. Pissakengät jäi kuitenkin saamatta, ehkä joku toinen kerta. Iltapäivällä meillä oli jalkapallo-ottelu paikalliset vastaan valkonaamat. Paikalle olimme pyytäneet valmentajaa tuomaan niin poikia kuin tyttöjäkin, mutta viestissä oli ilmeisesti ollut jotakin epäselvyyttä ja paikalle oli tullut vain tyttöjä. Pelistä tuli kuitenkin ihan hauska ja tytöt voittivat ottelun 3-2 pienen avustuksen kanssa. Illalla Brian ja Bright olivat suunnitelleet erikoisillallisen läheisessä kylässä Mikindanissa, Old Bomassa. Kyseenlaista paikkaa ei osaisi kuvitella löytävänsä täältä uima-altaineen ja luksus huoneineen. Ruoka oli kuitenkin oikein hyvää ja ystävänpäivää tuli vietettyä Valentine hengessä.
Viime perjantaina ja lauantaina olimme Nanyambassa valmentamassa Helsinki Cupiin lähteviä tyttöjä. Joukko uusia tyttöjäkin oli lähtenyt mukaan pelaamaan. Samalla reissullä kävimme myös FC Kynän liikuntaystäväkoulussa Miutassa. Vaikka oli perjantai saimme koululle mentäessä huomata, että koulussa ei ollut ketään. Pienen selvityksen jälkeen kävi ilmi, että opettajat olivat kokouksessa tulisivat takaisin kahden maissa. Näin ollen palasimme pienen matkaa Nanyambaan ja lounaan jälkeen minä ja Upendo suuntasimme nokkamme takaisin Miutan koulua. Oppilaita ei näkynyt vieläkään, mutta löysimme kuitenkin opettajan jolle pystyimme antamaan uudet piirrustus ohjeet. Lauantaina Nanyambaan tulivat mukaan myös muutamat kaverit. Perillä olimme noin kahden maissa ja juuri kun olimme aloittamassa lounastamme ulkona rupesi satamaan kaatamalla. Ehdimme jo miettiä mitä harjoittelusta tulisi, mutta onneksi sade kuitenkin hellitti vähän ajan kuluttua ja harjoitukset voitiin pitään. Tyttöjen valmentaja oli pitänyt jo omat harjoitukset tytöille aamulla. Tytöt tuntuivat olevan innoissaan harjoittelusta mikä oli mukava nähdä. Tällä viikolla harjoitukset pidetään Madimbassa.
Jalkapalloharjoitukset Nanyambassa
Eilen saimme myös viiden ja puolen kuukauden jälkeen vihdoinkin oleskelulupamme. Itse aloimme olla jo toivomme menettäneitä, kun joka kerta toimistolla käydessä sai erilaisen vastauksen. Toinen sanoo, että paperit on lähetetty jo Dariin ja on käsittelyssä. Darissa taaseen saa kuulla, että mitään papereita ei ole. Näin ollen saimme tammikuun alussa täyttää uudet hakemukset viiden passikuvan kera Dariin. Tällä kertaa Mtwaran toimiston johtaja vei itse paperit henkilökohtaisesti. Toinen kuukauden jatkoleima viisumiin ehti jo mennä viime viikolla umpeenkin. Nyt asiaa ei kuitenkaan enää tarvitse miettiä, kun kummankin passissa on leimat.
Brian oppilaiden piirittämänä
Bo-Kaap
Xhosa nainen
