Olemme olleet nyt Tansaniassa reilun kuukauden. Terveinä olemme pysyneet yhtä parin päivän vatsatautia lukuunottamatta. Olemme saaneet myös huomata, että ensimmäiset kaksi viikkoa olimme 
onnekkaita sähkön suhteen. Olemme nimittäin olleet nyt pari viikkoa ilman sähköä. Sähkön puuttuminen tarkoittaa myös sitä ettei ole juoksevaa vettä, koska tankkia ei saada pumpattua täyteen. Olemme kuitenkin onnekkaita, että pihassamme on kaivo eikä vettä tarvitse sen pidempää kanneskella. Pitkin teitä näkee kuitenkin niin lapsia kuin aikuisiakin iso vesi ämpäri pään päällä. Itseäni samaan tilanteeseen ajatellessa näen ämpärin tippuvan muutaman metrin kävelyn jälkeen. Hyvin kuitenkin viisi vuotiaskin ämpäriä päänsä päällä kanniskelee ja ryhti pysyy kunnossa. Koska sähköä ei ole iltaisin ja pimeää tulee kuuden jälkeen olemme kehitelleet uuden unirytmin. Nukkumaan kahdeksan yhdeksän aikoihin ja heräämme sitten kuuden maissa. Näin tulee muutenkin käytettyä hyväksi valoisa aika.
Arki täällä on kuitenkin ruvennut pyörimään mukavan leppoisasti. Suomalaista kiirettä ei ole tullut vielä ollenkaan ikävä. Itselläni on kuitenkin vielä hieman tottumista perheen sisäkköön. On outoa, että aamulla herätessä aamupala on katettuna, lounaalle tullessa on ugalia (maissipuuroa) lisukkeineen pöydässä ja illalla ugali vaihtuu riisiin. Vaatteet tulee huoneen ovelle pestynä. En tiedä kuinka moni suomalainen 19-vuotias olisi valmis samaan työhön. Heräämään 5.30 siivoamaan ja illalla 22 aikoihin vielä tiskaamassa astioita. Vaikka ruokaa syödäänkin vain kolme kertaa päivässä menee sen valmistamiseen käytännössä koko päivä. Ruoka kun valmistetaan alusta asti itse. Riisi puhdistetaan laittamalla riisi isoon punottuun lautaseen, jota heitetään omalla taktiikalla jonka kautta riisistä erottuu hyvä ja huono. 
Tämän jälkeen riisi pestään, ja on valmis keitettäväksi. Kookospähkinä rikotaan ja siitä karsitaan hiutaleet irti hassun näköisen vempaimen avulla. Hiutaleet liuotetaan vedessä ja siivilän avulla niistä puristetaan kookosmaitoa, jossa ugali ja riisi keitetään. Omaa herkkuani on chapati, jota täällä päin syödään aamiaiseksi. Chapatiin menee kuitenkin myös oma aikansa, joten jos aamupalaksi sitä onnistumme saamaan se tarkoittaa sitä, että sisäkön tarvitsee herätä vieläkin aikaisemmin.
Työt aloitimme kahden ensimmäisen viikon ajan toimistossa, koska koulut olivat lomalla. Viime viikolla aloitimme opetuksen kouluissa. Tulemme opettamaan kolmessa eri koulussa. Maanantaina ja tiistaina Mtwarassa, ja keskiviikkoisin Mikindanissa. Ensimmäiselle tunnille mennessä ei oikein tiennyt mitä tuleman pitää, mutta hyvin se kuitenkin loppu viimein sujui. Ensimmäiselle tunnilla oppilaita oli 66. Mukanamme tunnilla oli myös Chigogolo, joka käänsi kaikki pelien säännöt swahiliksi ja piti ryhmää järjestyksessä. Saimme viereemme myös suuren joukon katsojia. Tiistaina saimmekin opetettavaksi hieman pienempiä, 2-luokkalaisia ja esikoulu luokan. Katsojia oli tietenkin vähintään saman verran
kuin opetettavia. Mikindaniin menemme daladalalla, joka on paikallinen pikkubussi. Edellisellä viikolla odotimme bussia yli puoli tuntia, mutta tällä viikolla saimme bussin hetken odotettuamme. Busseilla ei ole aikatauluja, vaan ne lähtevät silloin kun se on täynnä. Tämä tarkoittaa sitä, että meille ei ole enää bussissa istumapaikkaa, koska hyppäämme kyytiin tiemme päästä. Vielä silloinkin, kun tilaa ei ole meidän mielestä enää jäljellä, kaartaa bussi tien viereen ja kaksi uutta päätä änkeää vielä sisään. Brianin on myös vaikeata seisoa pikkubussissa, koska joutuu olemaan koko matkan kumarassa. Onneksi ikkunat ovat auki, joten bussin liikkuessa saa raitista ilmaa. Takaisin tullessa lähdemmekin ensimmäiseltä pysäkiltä, joten saamme istumapaikat. Mikindanin koulusta opetimme 4-luokkalaisia, joita oli taas yli 60. Tällä kertaa emme saaneet kuitenkaan niin paljon katsojia kuin toisissa kouluissa, koska opetamme jalkapallokentällä, joka on pienen matkan päässä koulusta.
Olemme saaneet huomata, että ajalla on täällä päin hieman eri merkitys. Itselle Italiassa oleskelu opetti onneksi tuplaamaan arvioidut ajat, mutta täällä se voi tarkoittaa myös triplaamista. Esimerkiksi perheemme isä työskentelee lakimiehenä, ja työpäivä virallisesti alkaa 7.30. En tiedä minä aamuna hän todella on ollut siihen aikaan töissä. Ensimmäisellä viikolla hän taisi lähteä joku aamu 9:30 kotoa töihin...Tunnin pari myöhästyminen voidaan aina selittää. Sinä aamuna myöhässä ollessaan isä naureskeli, että hän sanoo että hänellä on erittäin tärkeitä kansainvälisiä vieraita, joita ei voinut jättää yksin. Kelpaisikohan tämä Suomessa selitykseksi, jos ensi vuonna ilmestyisin pari tuntia myöhässä töihin?!?! :)
Olemme myös aloittaneet swahilin kielen oppitunnit. Opettajana toimii nainen, joka opettaa opettajien koulussa swahilia ja englantia. Ensimmäinen oppitunti oli omasta mielestäni
varsin mielenkiintoinen ja hyvin erilainen verrattuna siihen mihin on Suomessa tottunut. Mukanamme meillä oli vain kynät ja paperia. Ajatellen, että opettajamme oli englannin kielen opettaja hänen englantinsa oli melko kangertelevaa. Saimme kuitenkin suurimpaan osaan kysymyksiämme vastauksen. Pari ensimmäistä viikkoa kävimme tunneilla joka päivä, mutta nyt olemme käyneet kerran pari viikossa. Vielä on paljon opittavaa, ja tuntuu mahdottomalta seurata ihmisten nopeaa keskustelua.
Huomenna olemme lähdössä tapaamaan Dar es Saleemiin Ari Koivua, joka kävi myös Mtwarassa muutaman päivän visiitillä. Osallistumme siellä olessamme myös Nordic Sports Tournament- kilpailuun, joka pohjoismaiden välinen leikkimielinen urheilukilpailu. Ehkä tällä kertaa näemme myös enemmän kaupunkia, joka ensivaikutelmaltaan oli erittäin hektinen ja sekava. Alku suunnitelmiin kuului, että olisimme menneet bussilla joka kestää noin 12 tuntia, ellei matkalla tapahdu mitään ihmeellistä - rengas rikoista ynnä muusta matkan kesto luonnollisesti kuitenkin pitkittyy. Loppujen lopuksi päätimme vielä matkustaa alle tunnin lentokoneella mennen tullen. Bussi matkat saa vielä odottaa.
No comments:
Post a Comment