Matkamme Dar es Salemiin alkoi perjantaina. Lentomme oli ajoissa ja lentokentällä oli odottamassa sama kuski kuin edelliselläkin kerralla. Yöpaikkaan matkalla pysähdyimme myös ruokakaupassa, josta matkaan tuli vaihtelua ruokalajeihin ugalin ja riisin jälkeen, pastaa, patonkia, mehua ja suklaata. Ensimmäisen illan vietimme kuitenkin majapaikassamme, joka oli pienen matkan päästä keskustasta. Nautimme hiljaisuudesta sekä ilmastoinnista.
Lauantai aamulla suunnistimme kansainväliseen kouluun, jossa pohjoismaiden turnaus pidettiin. Paikalle tultuamme saimme huomata, että paikalla oli monta suomalaista, ja sai aluksi varoa 
mitä suustaan päästi, kun oli Mtwarassa tottunut puhumaan mitä sattui. Aamun aloittivat naisten jalkapallo joukkue. Itse olin ensimmäisen pelin sivusta katsojana. Vastustajana oli Norja. Ensimmäinen peli valitettavasti hävittiin, mutta seuraavissa peleissä kävi hieman paremmin. Itsekin pelasin seuraavissa peleissä, ja onnistuimme rankkari kisan jälkeen voittamaan prossia. Miehet valitettavasti hävisivät ottelunsa Ruotsia vastaan. Jalkapallon jälkeen oli vuorossa uintikilpailut, ja uinnin jälkeen lentopallon loppukilpailut. Lentopallosta tuli hopeaa, mutta uinnissa taidettiin olla viimeisiä. Iltapäivällä oli vuorossa suurlähettiläiden 
tikanheittoa ilmapalloihin, akan kantoa, teepussin heittoa ja köydenvetoa. Koko kilpailussa Suomi sijoittui kolmanneksi, Ruotsi vei voiton, Norja toisena ja Tanska neljäntenä. Illalla kisojen päätökseksi oli järjestetty juhlat, jossa iso puinen palkintokirahvi vaihtoi omistajaa. Ruoka oli erittäin hyvää ja paikalla oli elävää musiikkia.
Sunnuntaina otimme hieman rauhallisemmin pitkän lauantai päivän jälkeen. Vaihdoimme myös lauantaina yöpaikkaamme Onnelaan, jossa kävimme sunnuntaina uimassa ja illalla myös saunomassa. Sunnuntaina kävimme Onnelan lähellä olevassa ostoskeskuksessa syömässä ja keilaamassa, jossa Ari vei voiton pisteillä 154! Hinta tason huomasimme kuitenkin olevan hieman eri tasoa kuin mitä Mtwarassa olimme tottuneet. Esimerkiksi ruuasta maksoimme kaksin tai kolminkertaisesti ellei enemmänkin.
Maanantaina lähdimme kahdeksan aikoihin kohti kaupunkia Arin kanssa tapaamaan ”herra isoja herroja”.
Päivän aikana tapasimme sponsoreiden johtajia, urheiluministeriä ja opetusministeriä. Opetusministeri oli kuitenkin tapaamisesta melkein tunnin myöhässä, koska oli jossakin toisessa tapaamisessa. Tapaamisten välissä Ari pyöritti meitä ympäri kaupunkia, ja Dar es Saleem alkoi saamaan hieman loogisemman järjestyksen, kuin mitä ensi kerralla olimme saaneet. Lämpöä kuitenkin riitti, joku mittari näytti päivällä jopa +36. En tiedä sitten oliko oikeassa, mutta lämmintä joka tapauksessa oli. Iltapäivällä kävimme myös vilkaisemassa tingatinga maalauksien kotisijaa, joka on Tansanialainen maalaus suuntaus. Valikoimaa pienessä hallissa oli hieman liikaakin.
Tiistaina menimme kaupunkiin daladalalla, jonka tuntui aamulla kiertävän joka kadun yrittäen saamaan pikkubussin (liian) täyteen. Aamupäivällä suuntasimme Karyakoo torille, joka oli aivan maineensa näköinen. Hurjasti ihmisiä ja kojuja joka puolella sekoittuen mielenkiintoiseen hajujen sekamelskaan. Jokaiseen kojuun saimme tervetulo toivotukset, ja samaan aikaan väistimme kymmeniä ihmisiä, jotka yrittivät samaan aikaan suunnata sekä samaan, että eri suuntiin. Kuumuutta riitti myös tälle päivälle, ja muutaman kerran ehdimme jo epäilemään olimmeko eksyneet vai suuntasimmeko oikeaan suuntaan.
Keskiviikkona suuntasimme onnellisesti hektisen Darin jälkeen takaisin Mtwaraan. Paluumatkalla saimme huomata, että lentokone teki välilaskun, josta emme olleet tietoisia vasta kuin huomasimme olevamme jossakin muualla kuin Mtwarassa. Mtwaraan saapuessa Brian sai maahanmuuttoviranomaisen niskaansa, joka kyseli kaikenlaisia kysymyksiä. Pyysimme häntä odottamaan pomoamme Kandaa, joka tuli meitä vastaan asemalle. Virkailija pyysi meitä menemään 
toimistolle, jossa hetken juttelun jälkeen virkailija sai huomata pomon torujen jälkeen, että olisi ollut ehkä parempi ollut olla vain hiljaa. Me kun olemme toimittaneet kaikki tarvittavat oleskelulupapaperit toimistolle, josta ne ovat sitten lähteneet hyväksyttäväksi Dar es Salemiin. Pomo ihmettelikin kovasti mitä toimistossa teimme, ja miksi virkailija ei ole soittanut Dariin ja kysynyt missä vaiheessa käsittely on. Kotiin palattuamme saimme huomata onneksemme, että sähkö oli tullut takaisin. Tosin illan mittaan se meni poikki taas muutamaksi tunniksi, ja tuli takaisin muutamaksi. Tänä aamuna ei talosta lähtiessä ei sähköt olleet tulleet takaisin.
No comments:
Post a Comment